Pain and guilt

Painoin tänä aamuna 63.3 kiloa. Olin tyytyväinen, tai siis "tyytyväinen", koska mä olen edelleen karsea valas ja läskikasa, mutta sentään helpottaa tieto että mä olen menossa alaspäin. Eikä paluuta ole, mä en enää koskaan halua olla näin lihava. En koskaan.

Syömiset näytti jo menevän tänään hyvin, iltakahdeksaan mennessä en ollut syönyt mitään. Mutta. En tiedä mikä muhun meni, ei mulla ollut edes oikeasti nälkä, mutta söin joka tapauksessa 685 kcal:n edestä. 685!! Se on multimiljoonasti liikaa, se on järkyttävä, se on... en tiedä mitä sanoa. Luonnollisesti oksensin niin paljon kuin ikinä pystyin, mutta en tiedä mitä se loppujen lopuksi auttaa. Olin niin ahdistunut että lähdin vielä iltakymmeneltä kävelemään ja juoksemaan, kuluttamaan edes pieni osa syödyistä kaloreista pois. (Tämä on mahdollista siksi, että olen yksin kotona. Isosisko on poikaystävänsä luona ja isä työmatkoilla.) Juoksin ja kävelin vaivaiset 45 minuuttia. Miksi mun piti mennä syömään, miksi!? Mä en enää koskaan syö näin paljon, mun on pakko muistaa, että pain feels so much better than guilt.