Osaston lakanat tuoksuu mun mummolalta. Hengitän syvään ja matkaan mielessäni toiseen aikaan, valon vuosiin. Mulla on ikävä, niin ikävä sitä. Riemua. Odotusta. Iloa pienistä asioista.Tunnetta, että kaikki on mahdollista. Unta ilman lääkkeitä. Ruokaa ilman ahdistusta. Sileää ihoa käsivarsissa.
Oon syönyt täällä 500-800 kcal per päivä. Vihaan mun leveitä reisiä, maharöllykkää,lanneläskejä, paksuja käsiä... Vihaan jokaista läskikuutiota itsessäni! Miten voi oikeasti oksettaa itseään näin paljon. Mutta kaikki tulee muuttumaan. Haluan hallita kaiken, olla maidonvalkoinen ja linnunluinen, henkeäsalpaavan laiha itsehillinnän huipulla.
Aah sain tästä niin paljon voimia laihduttamiseen <3 Tsempit sullekkin! toi maidonvalkonen ja linnunluinen houkuttelee niin kovin... henkeäsalpaavan laiha ja itsehillinnän huipulla, huhhuh kun ihan tulee kylmät väreet.
VastaaPoistaTsemppiä pieni osastolle..<3
Kiitos ja tsemppiä takaisin. Me pystytään ihan mihin me halutaan muista se !
Poistavoi, se linnunnluinen on kaikkea muuta kuin kontrollia :(
VastaaPoistavoimia!
Niin, saatat olla surullisen oikeassa.:( Voimia !
Poista