maanantai 19. marraskuuta 2012

sanomatta sanaakaan

Ystävien ja sukulaisten tuomat herkut on lentäneet roskikseen, kunnes. Eilen vedin isän tuoman duellopussin, siis sellaisen ison. Miksi, en voi ymmärtää. Menin suihkuun oksentamaan mustia klönttejä itsestäni pihalle. Niin kauan ettei enää tullut, mutta silti tunsin miten niitä jäi sisälleni kerääntymään sitkeäksi ihraksi ympärille. Olin niin suunnattoman ahdistunut, että rikoin hehkulampun ja viiltelin. Veri on niin kaunista ja kipu suuri armahdus. Siiksi nukun nyt eristetyssä huoneessa. Ahdistus on jotain sanoinkuvaamatonta, se repii silmiä ja riehuu vatsassa, painaa kurkkua. En jaksa enää kauan, en ihan oikeasti jaksa. ainoa iloinen asia on että tänään oon syöny alle 300 kcal.  eihän mulla tässä elämässä muuta olekasn kuin laihdutus.
toivottavasti teillä menee paremmin<3

4 kommenttia:

  1. "En jaksa enää kauan, en ihan oikeasti jaksa. ainoa iloinen asia on että tänään oon syöny alle 300 kcal. eihän mulla tässä elämässä muuta olekasn kuin laihdutus."

    Tiedän tunteen, samassa tilanteessa olen. Siksi en osaakaan sanoa muuta kun että hirmuisesti voimia sulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana. Kyllä aurinko vielä paistaa jonain päivänä meillekin, sen on pakko. Halauksia ja voimia takaisin<3

      Poista
    2. kiitus :)♥

      Tsekkaas blogini, sielä ois sulle haaste! :)

      http://nytvahemmanonenemman.blogspot.fi/

      Poista
    3. Ihana blogi, liityn lukijaksi ja teen haasteen kunhan pääsen viikonloppuna kotiin koneelle. En osaa tällä kännykällä säätä. Kiitos :)

      Poista