keskiviikko 29. elokuuta 2012

Yksin kotona=oksennusbileet

Gretan kommentti sai mut todella miettimään asioita. Ymmärrän, että mun syöminen ei ole normaalia nähnytkään. Mulla ei vaan ole voimia eikä tietoa miten korjata asia, en pysty siihen yksin. Tai sitten en vain oikeasti halua? Olen itsekäs ja lapsellinen ja satutan läheisiäni. Mutta mun on pakko, pakko laihtua.

Otsikosta voikin älykkäästi päätellä mitä olen tänään hommannut. Olin uimassa 40 minuuttia ja kotimatkalla kävin kahden eri kaupan kautta, enhän kehtaa ostaa kaikkkea sitä sessiointiruokaa yhdestä kaupasta. Mä oksennan itsestäni ulos ruuat, kaiken, sisäelimet ja sielun, kaikki minuutit ja päivät ja tunnit koko elinaikani oksennan ulos.

Se on jännä asia. Se on kaunista ja häpeällistä, se on jotain mitä rakastan ja vihaan, ylpeyden aihe ja synkin, varjelluin salaisuus josta kukaan ei tiedä likaisia yksityiskohtia. Se on mun oma asiani, aivan oma. Se on mun suojakilpeni, selviytymiskeinoni, pelastusrengas, pakopaikka. Aina, kaikkia asioita, aivan kaikkia voi paeta syömiseen, siirtää ongelmia, lykätä ahdistavia asioita. Hetkeksi. Samalla saa kuitenkin turpaan. Mutta sitä ei koskaan opi välttämään... Se on kuin väkivaltainen aviomies tai alkoholistivanhempi, aina sille antaa anteeksi, aina sitä uskoo parempaan, aina sitä puolustaa ja rakastaa, ja aina sitä joutuu pettymään, murtumaan ja ottamaan selkäänsä uudestaan ja uudestaan.




4 kommenttia:

  1. Et tiedäkkään kuinka juuri samaistuin tekstiisi!! Olen kokenut/koen samoja asioita, jotka mainitset tekstissäsä. Tiedän niin sen tunteen, kun tajuan olevani itsekäs, mutta en pysty lopettamaan ennen kuin olen saavuttanut päämääräni... Aivan kuin lukisin omia ajatuksiani ja se saa minut ihan kyyneliin. :'(

    Tiedän, että tiedät kuinka epäterveellisellä polulla kuljet. Ymmärän kuitenkin myös, että on todella vaikeaa poiketa siltä tieltä. Se vaatii paljon rohkeutta ja aikaa, joten sinun on oltava kärsivällinen. (näitä asioita toistelen itselleni kaiken aikaa ja toivon, että näistä on sinulle apua)

    Joskus mietin, että olisi vain helpompi unohtaa kaikki muu. Se ei loppujen lopuksi ole sen arvoista.

    Voimia sinulle todella paljon!! <3
    Ja haleja vielä enemmän <33 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tulin todella iloiseksi kauniista kommentistasi. Miljoonasti voimia ja haleja sinullekin!<3

      Poista
  2. Voi kulta pieni, kaikki ansaitsevat apua. :) Voisit vaikka pyytää sitä joltain koulun terkkarin tädiltä, ystäviltä tai että perheesi tukisi sinua. Ei kukaan sinua inhoa. Ole kiva muille niin hekin ovat sinulle, olivat sitten minkä kokoisia. Sisäinen kauneus lasketaan edelleenkin. ;)

    Yritä vaikka syödä vähän, mutta usein. Se on paras tapa sillä silloin ei tule ähky olo. Aseta itsellesi rajoja. Varmasti pystyisit! Kun olet syönyt jotain ajattele että nyt lopetit siihen, sillä muuten tulee vain huono olo. Ja sitten myöhemmin syöt taas vähän jotain. Terveellisistäkin ruuista löytyy paljon hyvän makuisia juttuja. Esim. hedelmät ovat hyviä, vaikka karkkien tilalle. Ja netistäkin varmasti löytyy hyviä dietti tai kasvisruoka reseptejä. :)

    Tsemppiä ja haleja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan apuasi ja neuvojasi. Kiitos. Tsemppejä ja haleja takaisin!<3

      Poista