Väsynyt, niin väsynyt

Eilen söin yhden tomaatin ja olin juoksulenkillä. Tänään olin salilla ja uimassa ja kävelin kaksi tuntia. Sitten tulin kotiin ja menin kauppaan ja söin jäätelöä ja suklaata ja oksensin ne ja verta. Mä vihaan tätä. Mä rakastan tätä.

Mua pelottaa. Ja samalla ei yhtään. Mihin mä olen menossa? Vajoamassa? Miten tää vaan jatkuu ja jatkuu eikä koskaan lopu, mä teen itselleni hidasta kuolemaa, tajuan sen enkä edes yritä estää. Näin sen on mentävä. Mä ansaitsen kaiken pahan.

Miksi menin syömään? Miten mulla ei ole yhtään itsekuria, oon lihava läski paskiainen. Vihaan itseäni niin paljon ettei ole tottakaan, niin paljon niin paljon mä vihaan. Vihaanvihaanvihaan. Vielä mä näytän itselleni ja maailmalle... Se ei tiedä, miten täydelliseksi mä olen tulossa, miten mä valmistaudun nousemaan kirkkauteen kimaltavien enkelten sisareksi, täydellisyyteen täydellisyyden yläpuolelle. Tää on niin kieroutuneen kaunista, ruman lumoavaa. Sormet haisee oksennukselta.

                                                                                                         ~Kursivoitu teksti Ihanasta merestä~